Olen kuunnellut koko illan Ensiferumia. Kyseisellä orkesterilla on muutama sellainen biisi, joiden kohdalla runkkaan replay-nappulaa kerta toisensa jälkeen. Aikoinaan tutustuin bändiin niiden Little Dreamer (Väinämöinen part II) -biisin kautta, joka on suorastaan eeppisen hyvä kipale eikä kulu loppuun, vaikka päivittäin kuuntelisikin. Välillä suorastaan kaipaan päivittäistä Ensiferum-annostani, sen verran muinaissuomalaisuuden perään haikailua minussa on. Tästä pääsenkin kätevästi aiheeseen, jolle tänään olen uhrannut muutaman ajatuksen.
Joulu. Iloinen, tunnelmallinen, sädehtivä, välkehtivä, antoisa, levollinen ja rauhallinen koko perheen juhla, jonka perussanoman kristityt kuuluttavat olevan Jeesuksen syntymän. Tapaluterilaiset eivät ehkä niinkään muistele vapahtajaansa joulun aikaan muutoin kuin perinteisesti joulukirkossa piipahtamalla. Sen sijaan enemmän literaalisesti uskonsa ottavat alleviivaavat joulun olevan todellista Jumalan Pojan syntymän juhlistamista. Joulun tulisi palauttaa mieleemme kansakunnan uhrikaritsan Golgatalla vuodatettu veri. Ristiinnaulittu synnitön juutalainen on uuden liiton symboli, jonka opetukset tulisi ottaa vastaan, koska se on väylä taivaallisen isän hellään huomaan. Ja sitä rataa.
Kelataas taaksepäin. Suomea ja muita Pohjoismaita luonnehditaan kristillisiksi yhteiskunniksi. Meillä on kuitenkin varsin hienot esikristilliset – siis pakanalliset – perinteet, joita vuosituhansia noudatettiin ennen Lähi-idästä saapunutta ”ilosanomaa” Jeesuksesta. Varsin veriset ristiretket ulottuivat myös tänne helevetin kylymään Pohjolaan, ja miekan kanssa tätä mistään mitään tietämätöntä junttikansaa käännytettiin polvistumaan kolmiyhteisen Jumalan eteen, poispyyhkien hannunvaakunat antaen tilalle ristinmerkin.
On totta, että olemme olleet kristitty kansa pitkään. Vielä sitäkin kauemmin olemme kuitenkin olleet niitä Raamatun nimittämiä pakanoita. Monet pakanalliset juhlaperinteet ovat jostain kumman syystä sijoitettu niihin ajankohtiin, mitkä ovat myös kristillisiä juhlapyhiä. Sepä se, kristinusko tuli ja otti muun muassa kekrin ajankohdan ja väänsi siitä pyhäinpäivän, samoin kävi juhannukselle ja sille tällä hetkellä ajankohtaisimmalle: joululle. Joulua (Yule) on vietetty jo hitsin pitkään ennen kristinuskon syntyä. Sen enempää en ala luennoimaan eri pakanallisten uskontojen joulunviettotapoja mutta selvää on, että joulu on kristinuskon omima juttu. Toisaalta joulun viettäminen on entisajan kristillisissä piireissä ollut kiisteltyä, koska vielä niihin aikoihin taidettiin ymmärtää, että joulu on vain muunneltu versio pakanajuhlasta.
Joten te kristityt: Joulu ei ole vapahtajanne syntymäjuhla (siis, on vain myöhemmin sovittu että Jeesus on syntynyt juuri tänä ajankohtana). Joulu myöskin nykyisessä joulupukki-poro-muodossaan on aikalailla amerikkalainen keksintö. Joulukuusiperinne puolestaan on lähtöisin Saksasta.
mediaani kuittaa, hyvää yötä!
